Villakangas on helppohoitoinen materiaali, joka pysyy oikeilla välineillä kauniina vuosi toisensa jälkeen. Huonokuntoisenkin villakankaan voi saada huoltamalla uudenveroiseksi. 

Kun vaatteen materiaalilapussa lukee villa (wool), sillä tarkoitetaan aina lampaasta saatavaa villakuitua. Karitsanvillaksi (lambswool) kutsutaan noin puolivuotiaista lampaista kerittyä villaa, joka on hienoa ja pehmeää. Uuden villan (new wool, virgin wool) merkinnällä taas taataan, että tuote on valmistettu täysin käyttämättömästä villasta, eikä esimerkiksi kierrätetystä villakuidusta. Muiden eläinten villat ja karvat, kuten kashmir, angora, alpakka ja mohair, merkitään tuotteisiin omalla nimellään.

Koska eläinvillat ja -karvat ovat kuituina melko kuluvia, niihin lisätään usein keinokuituja kulutuskestävyyden parantamiseksi. Kuitujen kestävyys riippuu kuitenkin aina villalaadusta – esimerkiksi mohairia käytetään useimmiten yhdessä villan ja keinokuitujen kanssa, kun taas lampaanvillaa tai esimerkiksi kamelinkarvaa käytetään myös sellaisenaan. Keinokuiduista polyamidi, jonka alle myös nylon lukeutuu, on villan sekoitteena paras vaihtoehto. Polyesteriä ja akryyliä lisätään villan sekoitteeksi yleensä vain hinnan vuoksi. Luonnonkuiduista villaan lisätään sekoitteeksi usein puuvillaa tai silkkiä. Myös villaa ja muita eläinvilloja ja -karvoja sekoitetaan keskenään. Materiaalin katsotaan säilyttävän villan hyvät ominaisuudet, kun siitä 50 % on villaa, eläinvilloja tai -karvoja.

Villakangastyypit

Villakankaan huolto aloitetaan materiaalin tunnistamisesta. Materiaalilapun tarkastelun lisäksi on myös hyvä tunnustella ja tarkastella materiaalia tarkemmin: Onko pinta huokoinen vai tiivis? – Karkea vai sileä? – Elävän karvainen vai kangasmaisen tasainen? – Onko materiaali paksu vai ohut?

Materiaalin ominaisuudet määrittävät minkälaisia välineitä ja aineita tulee käyttää. Kuinka varovainen tulee olla – tai toisaalta – kuinka voimakkaat otteet voivat olla suotaviakin. Esimerkiksi harjaa valittaessa on hyvä lähteä liikkeelle pehmeästä harjasta ja siirtyä kokeillen karkeampaan, sillä jokainen materiaali ja materiaalin pinta on uniikki.

Muista vielä, että välineitä kannattaa aina ensin kokeilla vaatteen sisäpuolelle tai vähän näkyvään kohtaan. Erilaisia kuitusekoituksia on olemassa lukuisia. Tämän vuoksi täysin yksiselitteisiä hoito-ohjeita kaikille villakangaslaaduille on mahdoton antaa. Jokaiselle villakankaalle löytyy paras hoitorituaali eri välineitä ja tekniikoita kokeilemalla.

Autamme mielellämme materiaalin tunnistamisessa ja oikeiden välineiden valinnassa. Voit halutessasi lähettää meille kuvan vaatteesta ja lähikuvan materiaalin pinnasta osoitteeseen hello@www.arkiveatelier.com.

Tweed-kankaat

Tweedistä on olemassa useita variaatiota, joiden hoito hieman vaihtelee laadusta riippuen. Ohjeessamme käymme läpi, mitä tulisi ottaa huomioon eri vaiheissa - oli sitten kyseessä Harris-, Saxony- tai Cheviot-tweed. Esimerkkimme takki on valmistettu karkeasta Cheviot-tweedistä.

Karvapintaiset villakankaat

Karvapintaisilla villakankailla tarkoitamme villakankaita, joiden pinnassa on karvamainen tekstuuri. Tunnetuimpana näistä ovat kamelinkarva- ja alpakkavillakankaat, sekä näiden sekoitteet.

Sileät villakankaat

Sileillä villakankailla tarkoitamme villakangasta, jossa on tasainen mattapinta ja sarkamainen tekstuuri. Kangas voi olla sataprosenttista lampaanvillaa (wool, lambs wool, new wool tai virgin wool) tai villasekoitetta. Ohjeemme soveltuu myös sarkakankaiden hoitoon.

Sulje valikko
×

Cart