Irma Kallunki ja Maria Moulud tekevät pellavavaatteita omalle, tänä vuonna perustetulle Atelier Laleh -merkilleen. Äiti-tytär -tiimin suunnittelufilosofia pohjautuu paljolti siihen, mitä he kokivat puuttuvan markkinoilta. Maria visioi päässään mallin, jota itse haluaisi käyttää ja kuvailee sen äidilleen. Omalla esimerkillään he haluavat näyttää, kuinka vaatteita voi tuottaa mahdollisimman ekologisella ja läpinäkyvällä tavalla.

Viestiteltyämme Marian kanssa jonkin aikaa Instagramissa, sain kutsun ensimmäisenä asiakkaana Atelier Lalehin kotiateljeehen Kumpulaan. Kumpulan koti on myös Marian lapsuudenkoti ja hän kertoi, että he edelleen kokoontuvat joka sunnuntai perheen kesken sinne syömään yhdessä. Irma rakastaa ruuanlaittoa ja muu perhe saakin istua aina valmiiseen pöytään.

Jokin Atelier Lalehin vaatteissa kiinnosti eteerisiä Instagram-kuvia syvemmälle ja syykin selvisi istuttuamme alas Marian kanssa ja huomatessani, että jaamme yhteisen mielenkiinnon kirppiksiä, luonnonmateriaaleja ja kestävää suunnittelutyötä kohtaan.

Kerroitte, että pellava on ollut yhteinen ihastuksen kohteenne jo pitkään. Mistä tämä ihastus on saanut alkunsa? Miksi juuri pellava?

Olen valokuvaaja ja pari vuotta sitten jättäydyin freelanceriksi vakituisesta valokuvaajan työstäni markkinointitoimistosta. Epäsäännöllisten tulojen vuoksi päätin, etten enää osta juurikaan uusia vaatteita. Samoihin aikoihin äitini jäi eläkkeelle ja aloimme molemmat kiertelemään aiempaa enemmän kirppareita. Huomasimme, että pellava on hyvin kestävä materiaali, sillä vanhemmissakaan vaatteissa se ei ollut mennyt miksikään. Pellava tuntuu ylelliseltä, näyttää hyvältä, on mukavan tuntuinen päällä ja se on materiaalina erittäin kestävä. Se on myös yksi ympäristöystävällisimmistä tekstiileistä. Pellavan tuotanto ei vaadi paljon energia- tai vesivaroja, sillä se ei vaadi lainkaan keinokastelua ja koko kasvi hyödynnetään sataprosenttisesti. Pellava on myös yksi maailman kestävimmistä materiaaleista.

Miksi halusitte perustaa oman vaatemerkin ja miten suhtaudutte nykypäivänä uuden tavaran tuottamiseen?

En löytänyt laadultaan tai ulkonäöltään juuri tismalleen sellaisia pellavavaatteita mitä itse halusin. Eko-vaatteilla on myös ollut tietynlainen tyyli, joka ei ole oikein vedonnut minuun. Käytettynä löysin paljon pellavavaatteita, mutta usein vein ne äidille tuunattavaksi. Oman vaatemerkin halusimme perustaa, koska ajattelimme, että joku muukin saattaisi kaivata samantyylisiä pellavavaatteita. Uutta tavaraa tuotetaan nykyään liikaa, suurin osa valmistetaan turhaan eikä loppujen lopuksi pääse edes käyttöön. Käyttämämme napit ovat peräisin äitini nappirasiasta, jonne oli vuosien aikana kerääntynyt huima määrä ylimääräisiä nappeja.

Mitkä ovat teille tärkeitä asioita tai arvoja, kun mietitte omaa mallistoanne? Ja miten työskentelette niiden saavuttamiseksi?

Nykyisenlainen vaateteollisuus ahdistaa ja haluamme ainakin omalta osaltamme tehdä siihen muutosta tuomalla markkinoille eettisemmän ja ekologisemman vaihtoehdon. Meillä ei ole varastoa tai isoa tuotantoa, vaan äitini valmistaa tuotteet vasta tilauksesta kotonaan sijaitsevassa ateljeessaan Helsingin Kumpulassa. Me haluamme, että vaatteella on merkitystä ja että sitä voisi käyttää pitkään. Kannatamme kestäviä sekä ekologisia arvoja ja käytämmekin suurimmaksi osaksi oeko-tex sertifioitua pellavaa. Haluamme, että ihmisillä olisi mahdollisuus ostaa Suomessa suunniteltuja ja käsintehtyjä pienen tuotannon vaatteita. Haluamme myös olla läpinäkyviä kaikessa mitä teemme.

Vaatteidenne mallit tuntuvat yhtä aikaa todella ajattomilta, mutta silti olevan juuri tässä ajassa. Minkälainen suunnitteluprosessinne on ja kuinka vaikealta tuntuu luoda vaate, jota uskoisi ihmisten haluavan käyttää vielä vuosienkin päästä?

Suunnitteluprosessimme alkaa siitä, että mietin millaisen vaatteen itse haluaisin ja piirrän tai kuvailen sen äidilleni ja hän valmistaa ensimmäisen samplen. Sitten lähdemme tekemään korjauksia ja muutoksia. Käytämme yhteen tuotteeseen paljon aikaa, sillä olemme tarkkoja mukavuudesta, istuvuudesta ja pienistä yksityiskohdista. Näiden meidän seitsemän ensimmäisen vaatteen työstämiseen meillä meni puoli vuotta. Melica-paitamme on lähes kokonaan äitini suunnittelema. Vaikka teemmekin nyt myös muille kuin vain itselleni, niin jokainen vaate on kuitenkin sellainen, jonka haluaisin omaan vaatekaappiini.

Miten mallistonne tulevat rakentumaan jatkossa? Koostuvatko ne samoista jatkuvista malleista?

Mallistomme tulee pääosin koostumaan samoista jatkuvista malleista, mutta yksityiskohdat, kankaat ja värit saattavat vaihdella. Olemme myös ajatelleet julkaista pari uutta mallia kausittain. Haaveilen esimerkiksi paksusta sisustuspellavasta tehdystä takista ja pellavapyjamasta.

Me Arkivéssa mietimme usein vaatetta sen huollettavuuden kannalta. Miten koette, että pellava sopii tähän kategoriaan ja onko teillä hyviä vinkkejä pellavan hoitoon ja huoltoon liittyen?

Pellava on suhteellisen helppohoitoinen, likaa hylkivä luonnonmateriaali. Se on myös antibakteerinen ja pysyy raikkaana pidempään kuin monet muut materiaalit. Usein pellavalle riittääkin vain tuuletus. Pellava kannattaa kastella ennen pesukoneeseen laittoa ja se kannattaa pestä runsaassa vedessä, miedolla pesuaineella ja vain kevyellä linkouksella. Kannattaa oikoa vaate märkänä ja silittää maksimilämpötilalla, kun vaate on vielä hieman kostea. Silitys tekee pinnasta ylellisen kiiltävän. Itse olen hieman laiska silittämään ja arkikäytössä vaatehöyrystin usein riittää oikomaan isoimmat pesussa syntyneet rypyt.

Tuntuu, että monet rakastavat pellavaa materiaalina, mutta osaa huolettaa esimerkiksi sen rypistyminen, mahdollinen kutistuminen pesussa ja se, että se mielletään usein vain kesämateriaaliksi. Mitä vastaisitte tähän?

Pellavan ei tarvitsekaan olla täysin sileä, sillä rypyt kuuluvat materiaalin luonteeseen. Materiaalina pellava kutistuu, mutta me pesemme kankaat ennen ompelua, jolloin valmis vaate ei enää kutistu, kun noudattaa pesuohjeita. Pellava mielletään yleensä vain kesämateriaaliksi muun muassa sen ilmavuuden ja kosteutta imevien ominaisuuksiensa vuoksi, mutta sillä on lämpöä sääteleviä ominaisuuksia, jolloin kylmällä säällä se itseasiassa lämmittää. Talvella puen usein neuleen alle pellavapaidan.

Mitä tulisi ottaa huomioon pellavavaatetta ostaessa ja käytettäessä? Mistä tunnistaa laadukkaan pellavavaatteen?

Kannattaa ottaa huomioon, että pellavan luonteeseen kuuluu ryppyjen lisäksi myös se, että kankaassa saattaa olla on ns. nyppyjä, eikä kangas ole kauttaaltaan tasaisen samanlaista kuten esimerkiksi puuvilla. Pellava myös mukautuu vartalon mukaan, eli esimerkiksi pellavahousut saattavat käytössä ja istuessa menettää hieman muotoaan ja venyä, mutta vaatteen kastelu ja kuivaus palauttaa muodon. Pellava pehmenee käytössä ja pesussa. Joskus tuotetta saatetaan markkinoida pellavana, vaikka se onkin pellavasekoitetta. Kannattaa siis tarkistaa materiaalimerkinnät tarkkaan, mikäli haluaa varmistaa että tuote on 100% pellavaa.

Mistä teidän käyttämänne pellava tulee ja miksi olette päätyneet valitsemaan juuri sen?

Meille tärkein kriteeri pellavakankaamme valmistajalle oli, että pellavalla olisi eko-sertifikaatti, sillä emme pidä ylimääräisistä kemikaaleista. Halusimme myös, että kangas olisi tuotettu Euroopassa. Löysimme pitkien etsintöjen jälkeen valmistajan Liettuasta, jolla on OEKO-TEX -sertifikaatin lisäksi useita muitakin ympäristön kannalta tärkeitä sertifikaatteja. He käyttävät tuotannossaan vain vihreää energiaa, valmistavat kankaita myös kierrätetyistä langoista sekä ovat mukana Vaatevallankumouksessa, eli he ovat läpinäkyviä tuotannossaan ja siitä, ketkä kankaita valmistavat. Tällä hetkellä yksi kankaistamme tulee toiselta liettualaiselta pellavavalmistajalta, jolla ei tällä hetkellä ole eko-sertifikaattia.

Mitä muita materiaaleja itse suositte omassa pukeutumisessanne pellavan lisäksi ja miksi?

Pellavan lisäksi suosimme omassa pukeutumisessamme muita luonnonmateriaaleja, kuten villaa. Löysin kirpparilta ihanan hampusta tehdyn hameen ja haluaisinkin tulevaisuudessa ottaa myös hampun valikoimiimme, sillä se on pellavan tavoin todella ekologinen materiaali.

Avasitte vastikään nettikauppanne. Mitä muita toiveita teillä on tulevaisuuden suhteen oman merkin kanssa?

Haluamme merkkimme kautta kannustaa ihmisiä ekologisimpiin ja kestäviin valintoihin. Pyrimme itsekin jatkuvasti kehittämään toimintaamme entistä ekologisemmaksi. Toiveenamme olisi tulevaisuudessa käyttää myös kierrätettyjä kankaita.

Pakko kysyä loppuun: mistä tulee nimi Laleh?

Laleh on farsia ja tarkoittaa tulppaania. Olen isäni puolelta iranilainen ja halusin tuoda sen ja rakkauteni kukkiin sekä luontoon jotenkin osaksi merkkiämme. Kaikkien tuotteidemme nimet ovat myös luontoaiheisia.

Atelier Laleh avasi verkkokauppansa viime viikolla. Sivusto on rakennettu heidän pienen tiiminsä kesken ja kaikki kuvat ovat Marian ottamia. Kuvien malleina on Marian ystäviä ja tuttuja ja kuvat henkivät mielestäni samaa iloa tätä projektia kohtaan, mitä koin vieraillessani Marian ja Irman luona Kumpulassa. Irma on kuulemma ommellut koko ikänsä ja vaikka ompelukone oli ollut jonkin aikaa tauolla, hän on mielissään pystyessään taas jatkamaan harrastustaan. Mikä parasta, nyt hieman suurempikin yleisö pääsee nauttimaan Irman kädentaidoista!

Kaikki Atelier Lalehin vaatteet tehdään tilauksesta. Verkkokaupassa housujen ja hameiden kohdalla on mahdollisuus valita haluamansa lahkeen / helman mitta. Ylijäämäkankaista tehdään hiusdonitseja. Tuotteiden hintojen muodostuminen on tehty läpinäkyväksi, jotta olisi helpompi ymmärtää, mistä oikeastaan maksamme sijoittaessamme yleisesti ajateltuna keskivertoa kalliimpaan vaatteeseen. Kun on nähnyt hinnan paloiteltuna, se oikeastaan tuntuu hyvinkin perustellulta ja jopa edulliselta, kun kyseessä on Suomessa käsityönä tehty monikäyttöinen vaate.

Tilasin itse ystävieni häihin Melica-puseron ja Cocos Midi -kietaisuhameen, joita oikeastaan odotin koko ajan pääseväni käyttämään kunnolla häiden jälkeen. Uskon, että tulen pukeutumaan molempiin vaatteisiin ympärivuotisesti, mutta toisaalta kevyempien vaatteiden säilytykseen laittamisessa ja seuraavana vuonna esiin ottamisessa, on siinäkin oma loistonsa, kun ne on välissä ehtinyt unohtaa.

Yllätyksekseni sain myös Marialta ja Irmalta kaupantekijäisiksi visiitilläni ihailemani Aralia-kietaisupaidan sekä kaksi hiusdonitsia, jotka oli tehty vaatteideni leikkuujäämistä. Kaikki tuotteet Maria toimitti minulle silkkipaperiin käärittynä juuri ennen kesälomani alkamista. Paita onkin ollut siitä lähtien luvattoman usein päällä ja ratkaissut iänikuisen rento, mutta juhlava -pukukoodiongelmani.

 

Kiitos vielä kaikesta Maria ja Irma ja kun kutsuitte niin avoimin mielin ateljeehenne!

 

 

Kuvat: Maria Moulud / Atelier Laleh

Kommentoi

Sulje valikko
×

Cart